Artikkelit

Tasting -tilaisuus johdatteli hunajan pariin

Hunajan monimuotoisuus tuli heinosti esille erilaisten makuparien kanssa.
157Lukenut

Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry* järjesti syyskuussa ensimmäisen oman hunajatasting tilaisuuden median edustajille ja sidosryhmille. Tavoitteena oli hunajan arvostuksen ja näkyvyyden lisääminen niin kuluttajien kuin ammattilaistenkin keskuudessa.

Tasting -tilaisuus tarjosi sopivassa suhteessa painavaa tietoa hunajasta ja sen erilaisista ominaisuuksista sekä upeiden ruokamakuparien maistelua. Tilaisuus käynnistyi tutkimuksen puheenvuorolla. Turun yliopiston tutkija Maaria Kortesniemi (FT) on tutkinut reilun viiden vuoden ajan hunajaa, hunajan kasvialkuperää, aistittavaa laatua, erilaisia aromeja sekä kuluttajien mieltymyksiä hunajaan. Tulevaisuudessa tutkimuksen piiriin tullee myös hunajaviinit.

Tutkijan johdolla arvioitiin neljän eri varsinaissuomalaisen hunajan rakennetta, koostumusta, tuoksua sekä ulkonäköä. Kannattaa luottaa ensivaikutelmaan, vinkkasi Kortesmiemi arvioinnin aluksi. Arviointi suoritetiin ilman etukäteistietoa hunajanäytteiden alkuperästä tai kasvilajista. Näin jokainen sai päästää oman sisäisen arvioitsijansa lentoon Kortesniemen vinkkiä noudattaen. Eri hunajien erot tuoksussa, viskositeetissa sekä makeudessa ja karvaudessa yllätti monet tastingiin osallistujat. Hunajan monimuotoisuus tuli näytteissä erinomaisesti esille. Alkukesän hunajan vaalea väri verrattuna loppukesän hunajan tummuuteen oli silmiin pistävä. Omenatarhan hunaja puolestaan ihastutti kuulaalla kirkkaan keltaisella värillä ja raikkaalla, jopa kirpeähköllä maullaan. Eksoottisimpana pidettiin kuitenkin mesikastehunajaa.

Hunajan kulutus lievässä kasvussa

Suomalainen hunaja eroaa ulkomaalaisesta hunajasta. Keskeisin ero tulee eri maiden välisistä kasvillisuuseroista. Esimerkiksi Suomessa on haastavampaa saada lajihunajaa, joka koostuu vain yhdestä kasvista. Muualla Euroopassa lajihunajien tuottaminen on yleisempää johtuen mm. suuremmista hedelmätarhoista.

Suomalaisen hunajan osuus hunajan kokonaiskulutuksesta oli vuonna 2017 hieman alle 40 %. Hunajan kulutus on viime vuosina ollut lievässä kasvussa ja kulutuksen arvioidaan edelleen nousevan vuoteen 2020 saakka. Tänä päivänä suomalainen syö keskimäärin 600 g hunajaa vuodessa. Hunajan kulutuksen lisäksi tuottavien mehiläispesien määrä on ollut kasvussa 2010 vuodesta lähtien. Vuonna 2017 mehiläispesiä oli Suomessa reilut 50 000 kappaletta (lähde: Mehiläistarhauksen keskeiset tunnusluvut 2018, Suomen Mehiläishoitajain liitto).

Kaupunkiviljelyn ja hyperlokalisaation (”erittäin lähellä tuotettu”) lisääntyminen ruoan tuotannon trendeinä näkyvät myös erilaisissa paikoissa tuottaa hunajaa. Cityhunajat, jotka tuotetaan kaupunkiympäristössä, ovat lisänneet suosiotaan. Esimerkiksi Turun kaupunkialueella mehiläispesiä löytyy kaupungintalon ja kauppakeskusten katoilta aina siirtolapuutarhaan saakka. Erityisesti ravintolat ovat kiinnostuneita oman hunajan tuottamisesta kaupunkimiljöössä, vinkkaa Raija Haataja-Nurminen Tammirauman hunajatilalta.

Tasting -tilaisuus oli todellinen kunnianosoitus suomalaiselle hunajalle. Tällaisten arviointien soisi olevan jatkossa osa kaupallista matkailutoimintaa, jossa ruoan merkitystä osana matkailun elämyspotentiaalia nostettaisiin reilusti esille.

Vinkkilista: Enemmän tietoa hunajasta www.hunaja.net

Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry
www.vsmehilaishoitajat.fi/

*Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry:n (perustettu vuonna 1985) tarkoituksena on edistää ja tukea mehiläishoitoa pääosin Varsinais-Suomen alueella. Yhdistys pyrkii luomaan ja ylläpitämään myönteistä kuvaa hunajasta ja mehiläistaloudesta.

Teksti ja kuva
Johanna Mattila
johanna.mattila@utu.fi