Elintarvikkeen nimisuojaus on erottautumiskeino, jolla halutaan kertoa tuotteen laadusta ja alkuperästä. Nimisuojauksen hakeminen vaatii motivaatiota sekä ymmärrystä hakuprosessin sisällöstä. Apua on tarvittaessa saatavilla.
– Usein nimisuojan hakuprosessi alkaa sillä, että on yrittäjäryhmä, joka haluaa estää tuotteen nimen väärinkäytön. Toinen motiivi on tuotteen alueellinen erityisyys. On tärkeä muistaa, että nimisuojatun tuotteen pitää olla kaupallinen tuote eli nimisuojausta ei voi hakea esimerkiksi keittokirjojen muinaisresepteille, kertoo Marjo Särkkä erikoissuunnittelija ja Erityiseksi todettu -nimisuojahankkeen koordinaattori Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.
Suojataanko reseptiä vai maantieteellistä aluetta
Tärkeintä on miettiä, mitä nimisuojamerkkiä tuotteelle haetaan. Vaihtoehdot ovat Suojattu alkuperänimitys (SAN), Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) ja Aito perinteinen tuote (APT). Näistä kaksi ensimmäistä sitoo nimisuojauksen maantieteelliseen sijaintiin ja APT suojaa reseptiä.
– Nimisuojauksen valinta vaatii strategista pohdintaa siitä, mitä tuotteessa halutaan suojata. Se vaikuttaa tuotteen kuvaamiseen hakemuksessa ja lopulta siihen, mitä nimisuoja itseasiassa suojaa, Särkkä toteaa.
Esimerkiksi Suonenjoen mansikalle, joka sai nimisuojauksen syksyllä 2023, päätettiin hakea suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) -nimisuojausta.
– Meille oli selvää alusta alkaen, että haluamme hakea alueeseen liittyvää nimisuojausta. Suonenjoen mansikkaan liittyy niin vahvasti Suonenjoen ja sen lähialueiden viljelyalue sekä mansikanviljelyynliittyvä historia ja kulttuuri, kertoo Veijo Karkkonen. Hän oli koko hakuajan hallituksen puheenjohtajana Suonenjoen seudun marjanviljelijäin yhdistyksessä, joka oli nimisuojauksen hakija.
Prosessiin kannattaa varata aikaa
Särkän mukaan hakemusprosessin kokonaiskesto vaihtelee paljon, mutta on hyvä varautua jopa kolmeen vuoteen, vaikka asiat voivat edetä nopeamminkin.
Suonenjoen mansikan nimisuojauksen hakuprosessi käynnistyi syksyllä 2016, kun paikallisesta Maa- ja kotitalousnaisista tultiin esittelemään nimisuojausjärjestelmää yhdistyksen hallitukselle. Vuonna 2017 yhdistys jätti hakemuksen Ruokavirastolle, joten ensimmäisestä infotilaisuudesta alkaen koko hakuprosessiin meni miltei seitsemän vuotta.
Karkkonen kuitenkin toteaa, että asiat olisivat todennäköisesti edenneet nopeammin ilman koronaa.
– Kyseessä on kaksitasoinen viranomaisprosessi, jonka aikatauluihin vaikuttaa esimerkiksi saapuneiden hakemusten määrä. Tämä poikkeaa esimerkiksi tavaramerkin hakemisesta, joka on nopeampaa. Tietysti jonkin verran riippuu hakijana toimivan yrittäjäryhmän aktiivisuudesta ja nopeudesta, Särkkä muistuttaa.
Apua hakemusten tekemiseen on tarjolla
Nimisuojauksen hakeminen ei lähtökohtaisesti maksa mitään, koska Suomessa on yleensä käynnissä Erityiseksi todettu -hankkeen kaltaisia projekteja, joilta saa tukea ja apua hakemisprosessiin. Suomessa on myös linjattu, että EU:n nimisuojaukseen liittyviä rekisteröitymismaksuja ei tule yritysten maksettavaksi.
– Hakemuksen tekemisessä auttaa usein alueen ProAgria ja Maa- ja kotitalousnaiset tai alueellinen elinkeinotoimija. Nimisuojauksesta voi olla yhteydessä myös Ruokavirastoon tai Helsingin yliopiston Ruralia-instituuttiin. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, Särkkä kannustaa.
Myös Suonenjoen seudun mansikanviljelijät saivat alussa apua ProAgrialta. Lisäksi hakemuksen täydennyksiin ja korjauksiin liittyvä viestintä Ruokaviraston kanssa oli Karkkosen mukaan hyvin mutkatonta.
– Ruokavirastolta saimme selkeitä ohjeita, mitä hakemuksessa kannattaa muuttaa. Heillä oli positiivien asenne ja siitä haluan antaa kiitosta. Mielestäni on ymmärrettävää, että hakemusta pitää korjailla ja täydentää. Kokonaisuudessaan muistoni nimisuojauksen hakemisesta ovat hyvät, summaa Karkkonen hakuprosessia.
Kiinnostaako nimisuojauksen hakeminen? Tutustu aiheeseen aitojamakuja.fi/nimisuoja.
Kirjoittaja
Anna Korvenoja
Viestintätoimisto Kaiku
Kuva Alexandra Bogolyubova
