Artikkelit

Laadun huomiointi luonnontuotteiden keruussa

Kuva Idea Nature Oy.
352Lukenut

Luonnontuotteiden keruutoiminta perustuu Suomessa suurelta osin jokamiehenoikeuksiin, jotka takaavat keruutoiminnan harjoittamisen asuinpaikasta tai kansalaisuudesta riippumatta. Pysyvää tai laajamittaista keruuta suunnittelevan olisi kuitenkin hyvä olla yhteydessä maanomistajaan, ja muistettava, että tiettyjen erikoisluonnontuotteiden kerääminen edellyttää aina maanomistajan lupaa tai sopimusta. Asiaan voi tutustua tarkemmin kerääjä.fi verkkosivuilla.

Luonnontuotealan vuoden 2019 toimialaraportin mukaan alan kehityksen edellytyksenä raaka-aineen saatavuuden lisäksi on kuitenkin enenevissä määrin luonnontuotteiden laatu.

Laadunhallinta nostaa raaka-aineen jalostusarvoa

Susan Kunnas Luonnonvarakeskukselta pureutui luonnontuotteiden jalostusprosessiin ja laadunhallintaan maaliskuun tutkimustiistaissa. Luonnontuotteiden arvoketju tarkoittaa tuotteen jalostumista raaka-aineesta tuotteeksi vaihe vaiheelta keruusta lähtien. Korkeatasoisen lopputuotteen varmistamiseksi laadunhallintaa onkin tehtävä aktiivisesti läpi ketjun.

Varsinkin turvallisuuteen liittyvät ominaisuudet on erittäin tärkeä ottaa huomioon läpi koko prosessin. Laadunhallinta on nykyisin ennaltaehkäisevää ja riskienhallintaan keskittyvää, ja se vaatii riskiperäistä ajattelua.

Kriittinen laadunhallinnan piste esimerkiksi kuusenkerkälle on hyvien keruuohjeiden noudattaminen ja keruuhygienia. Erityisen tarkkana on oltava torjunta-aineiden kanssa; esimerkiksi hyttysmyrkkyjen käyttöä ei turhaan kielletä keruualueilla. Kuusenkerkkä on myös saatava muutaman tunnin kuluessa pakastukseen tai mieluiten jopa suoraan kuivaukseen, joten tehokkaasti organisoitu keräys on erittäin tärkeää arvoketjun kannalta.

Jäljitettävyysmääritys ja erien seuraamisen menetelmät on syytä miettiä omaan prosessiin sopiviksi

Arctic FingerPrint -hankkeen Laatua ja laadunhallintaa luonnontuotealalle -oppaassa todetaan, että laadunvalvonta on tarkoittanut yrityksille yleensä tuotteen ulkoisen laadun, aistinvaraisen arvioinnin ja pakkausmerkintöjen tarkastusta. Lisäksi laadunvalvonnasta vastaavat ottavat näytteitä, joista analysoidaan laboratoriossa nopeasti kriittisimmät laatukriteerit. Opas tarjoaa tietoa jo olemassa olevien omavalvontapohjien ja oppaiden rinnalle laadunhallintaan keruusta lähtien korkean raaka-aineen laadun ylläpitämiseksi ja raaka-aineen jalostusarvon nostamiseksi.

Raaka-aineen jäljitettävyysmääritys sekä erien seuraaminen alkavat mielellään heti keruusta ja menetelmät on mietittävä oman yrityksen koko prosessin kannalta kannattaviksi. Valmiita reaaliaikaisia järjestelmiä ja palveluita voi ostaa, mutta pienemmän yrityksen kannalta voi kustannustehokkainta olla manuaalinen varastokirjanpito, jos eräkoot ovat tarpeeksi pieniä ja jo keruupaikalla saadaan eräsäkkiin tunniste vaikkapa viivakoodin avulla. Myös erien seuraaminen näytteenoton osalta olisi minimissään tehtävä ainakin kerran koko keruukaudessa. Tärkeintä on, että näyte on kattava ja se on otettu oikein.

Keruukeskukset ratkaisumallina

Kuuusenkerkkiä. Kuva Juha Rutanen.

Sekä luonnontuoteraaka-aineiden saatavuuteen että parempaan laadunhallintaan yhtenä ratkaisuna kehitetään keruukeskuksia.

Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti toteutti maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella selvitystyön luonnontuotealan raaka-ainetuotannon kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista. Selvityksessä todetaan, että keruukeskukset kokoavat ja kouluttavat paikallisesti tai alueellisesti luonnontuotteiden kerääjiä. Ne toimivat yhteystahona raaka-aineita tarvitseville ja organisoivat käytännön keruutoiminnan markkinoiden tarpeiden mukaan.

Oleellista on, että paikalliset ja alueelliset keruukeskukset tekevät keskenään tiivistä yhteistyötä. Näin saadaan yhtenäistettyä laatua, saavutettua kustannussäästöjä esimerkiksi logistiikan, tietojärjestelmien tai materiaalihankintojen osalta sekä vastattua isoihin raaka-ainetarpeisiin. Keskusten erikoistumisella ja työnjaolla voidaan myös monipuolistaa raaka-ainetarjontaa.

Mietitty keruumalli kiinnostaa myös ruokapalveluita

Kun luonnontuotteet siirtyvät emännän keittiöstä ammattikeittiöihin, se herättää useita uusia kysymyksiä myös raaka-aineen ostajalle: kuka kerää luonnontuotetta säännöllisesti, missä sitä kasvaa riittävä määrä, miten niitä säilytetään tuoreena ja kuljetetaan?

Luonnosta kestävästi ja vastuullisesti -hanke 2020-2021 selvitti pienempien ruokapalveluiden luonnontuotteiden käyttöön liittyviä haasteita ja toiveita. Suurimmat haasteet luonnontuotteiden käytön vähäisyydelle olivat tiedon puute saatavuudesta ja hankintapaikoista sekä hinta. Kyselystä selvisi muun muassa se, että vastaajat toivovat kerääjiltä rohkeaa yhteydenottoa suoraan keittiöihin ja valmiutta tuotekehitysyhteistyöhön, mutta myös lisää selkeä tietoa tuotteiden saatavuudesta ja käytöstä ruokapalveluissa. Korkea laadunhallinta auttaa vastaamaan näihin tietotarpeisiin niin keruun kuin tuotteen jalostusvaiheenkin kannalta.

Selkeyttä olisi syytä lisätä myös siihen, että kaikki luonnontuotteet eivät ole automaattisesti luomua. Suomen hallituksen strategisten linjausten sekä kuluttajien lisääntyneen luomukysynnän vuoksi luomun käyttö ruokapalveluissa lisääntyy koko ajan ja luomuluonnontuotteet olisivat hyvä tuoteryhmä, joiden avulla ruokapalvelut voisivat nostaa luomun käyttöprosenttiaan.

Tulevaisuuden osalta luonnontuotteita haluttaisiin ostaa ennen kaikkea tukuista. Yli puolet (60 %) vastaajista kertoi, että ostaisivat tuotteet mieluiten tukuista samalla kuin muutkin elintarvikkeet.

Kirjoittajat

Ellinoora Havaste ja Jani Heina
Turun yliopiston Brahea-keskus