Artikkelit

Kumppanuusmaataloudella ruokaturvaa

Ruokaturvaa paikallisia viljelijöitä tukemalla. Kuva: Hannele Suvanto.
131Lukenut

Ajatteletko ruokaa turvallisin mielin? Onko ravitsevaa ruokaa tarjolla riittävästi, onko sinulla siihen varaa, voitko luottaa, että ruokaa on saatavilla myös tulevaisuudessa – ylipäätään, ja niin että voit elää tervettä ja aktiivista elämää? Siinäpä ajankohtaisia kysymyksiä, joihin voi vaikuttaa myös omilla valinnoillaan ja muun muassa sillä, kuinka kaukaa ruokaa omaan ruokapöytäänsä hankkii.

Lähiruokaa voi ostaa suoraan tuottajalta niin tilakaupasta, torilta, suoramyyntitapahtumista, REKO-myynnistä, ruokapiiristä kuin kumppanuusmaataloutenakin. Näistä erityisesti viimeiseksi mainittu kiinnostaa ruokaturvan näkökulmasta. Nimittäin kumppanuusmaatalouden perusajatuksia ovat reiluus, pitempikestoinen sitoutuminen, vuoropuhelu ja pyrkimys kestävyyteen.

Mistä kumppanuusmaataloudessa on kyse?

Kuluttaja sitoutuu ostamaan tietyn osan tai määrän sadosta ja maksaa siitä ainakin osittain etukäteen. Tuottaja sitoutuu tuottamaan ruokaa parhaan kykynsä mukaisesti ja toimittamaan satoa sovitulla tavalla, esimerkiksi säännöllisesti kauden kuluessa tiettyyn hakupaikkaan. Yhdessä jaetaan riskiä, keskustellaan ruoantuotannosta ja valikoimasta. Toimintaan sitoudutaan usein kasvukaudeksi kerrallaan, jolloin ruoansaanti on turvatumpaa pitempään kuin yksi kauppareissu kerrallaan. Kuluttajalla – tai yhtä hyvin myös esimerkiksi päiväkodilla tai koululla – on oma ruoantuottaja ja tuottajalla varmoja asiakkaita.

Kun asiakkaita riittää ja kustannukset tulevat katettua, myös tila pysyy varmemmin pystyssä. Toiminta on luonnollisesti suunniteltava hyvin sekä kustannukset laskettava ja työmäärää arvioitava realistisesti. Tavoitteena on toimia niin ekologisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisestikin kestävästi.

Kumppanuusmaatalouden voi aloittaa tuottajien lisäksi kuluttajatkin, jotka etsivät läheltään asiasta kiinnostuneen maatilan ja viljelijän tai vuokraavat peltoa ja palkkaavat itse viljelijän. Tai he voivat viljellä yhdessä niin sanottuna yhteisöviljelynä jakaen kustannukset, työn ja sadon keskenään. Tavallaan voi siis valita pyrkiikö lähemmäksi omavaraisuutta yksin vai oman viljely-yhteisönsä tai lähiviljelijän avulla, tai vaikka näitä kaikkia tapoja yhdistellen.

Lyhyt matka pellolta pöytään. Kuva: Niipalan tila / Mikko Niipala.

Ravinteikasta tarjontaa erilaisilla toimitustavoilla

Kumppanuusmaatalouden kautta on useimmiten tarjolla vihanneksia ja marjoja, mutta myös hunajaa, kananmunia ja jatkojalosteita – ja miksei muutakin. Jopa yhden tilan valikoimasta voi koota ravitsevia aterioita, mutta kannattaisi harkita myös lähitilojen yhteistyötä tarjonnan laajentamiseksi. Tai kuluttaja voi itse liittyä jäseneksi useampaan erilaiseen kumppanuusmaatalouteen ja näin varmistaa monipuoliset ateriansa. Joka tapauksessa ainakin kasvisten määrä lautasella todennäköisesti lisääntyy ja usein tulee tutustuttua itselle uusiinkin kasveihin.

Satoa kerätään itse tai kassit haetaan sovitusta paikasta esimerkiksi tilalta, kauppakeskusten tai kirjaston yhteydestä tai muualta kätevien kulkureittien varrelta. Kotiinkuljetuskin sopivaan hintaan on mahdollista joillakin tiloilla, jolloin voi osallistua, vaikka tuotteiden haku jostain syystä olisikin hankalaa. Myös postin kautta voi lähettää esimerkiksi hunajapurkkeja. Tässäkin kyse on eri osapuolille sopivimpien toteutustapojen suunnittelusta.

Entä onko tähän varaa?

Kumppanuustiloilla voi olla tarjolla erikokoisia satokasseja, joista voi valita itselleen sopivimman. Tila voi myös tarjota tuotteitaan kumppanuusmaatalouden kautta edullisemmin kuin muissa mahdollisissa suoramyyntikanavissaan. Onhan kyseessä ikään kuin kanta-asiakkuus.

Valmiiden satokassien sijaan voi toisinaan poimia satoa myös itse, ja siten saada tuotteet edullisemmin. Ja kotikeittiön hävikki todennäköisesti pienenee, kun kokee tuotteet omakseen. Satokassissa voi myös olla mukana reseptejä raaka-aineiden hyödyntämiseen.

Esimerkiksi Saksassa on kokeiltu lisäksi niin sanottua. sosiaalista tarjouskierrosta, jossa tuotannon kustannuksista keskustellaan, minkä jälkeen kukin kumppanuustilan jäsen tarjoaa sato-osuudesta hintaa, joka hänellä olisi varaa siitä maksaa. Kierroksen jälkeen katsotaan, riittävätkö tarjoukset kattamaan kustannukset. Tarvittaessa järjestetään uusi tarjouskierros.

Tuoretta ja maukasta ruokaa läheltä. Kuva: Keskikosken tila.

Tietoja, taitoja ja monimuotoisuutta

Vuorovaikutus, tiedonkulku ja tilakuulumiset ovat osa kumppanuusmaataloutta. Tilalle pääsee usein vierailullekin ja monesti myös osallistumaan viljelytöihin. Samalla karttuvat tiedot ja taidot. Voisiko jopa ajatella, että oma tai yhteinen taito kotitarveviljelyyn kuuluisi ruokaturvallisiin kansalaistaitoihin?
Kumppanuusmaatalous monipuolistaa ruontuotantoa ja -tarjontaa. Myös itse kumppanuusmaataloutta voi toteuttaa monella lailla. Kukin kumppanuusmaatalous on omanlaisensa. Kumppanuutta voi toteuttaa niinkin, että tarjoutuu yksityishenkilönä tai vaikka jatkojalostajana maksamaan tutulle tilalle tietystä määrästä raaka-aineita etukäteen, vaikkei tila tuotteitaan kumppanuusmaatalouden kautta varsinaisesti markkinoisikaan.
Kaikille kumppanuusmaatalous ei sovi, mutta osalle se on juuri sitä, mitä kaivataan. Valinnanmahdollisuuksia on hyvä olla niin ruoan kuluttajille kuin tuottajillekin. Kuten ekosysteemi on monimuotoisena vahvempi, sama voisi päteä myös ruokaturvaankin – monimuotoisuus on vahvuus.

Lue lisää kumppanuusmaataloudesta ja löydä kumppanuustiloja: www.kumppanuusmaatalous.fi

Kirjoittaja
Ritva Mynttinen, Helsingin yliopisto

Artikkeli on kirjoitettu KUMAKKA – Kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta -hankkeessa, jota toteuttavat Helsingin yliopisto ja Luomuliitto Hämeen ELY-keskuksen ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuella 31.12.2022 asti.