ArtikkelitKansi

Onko palkokasvituotannossa potentiaalia?

Härkäpapu kukkii. Kuva Luken kuva-arkisto, Erkki Oksanen.
395Lukenut

Palkokasvit ovat viime vuosina olleet yhä enemmän esillä ruokajärjestelmän kestävyyteen, ruokavalioiden terveellisyyteen ja huoltovarmuuteen liittyvässä keskustelussa Suomessa, ja kasvipohjaisten tuotteiden kysyntä kuluttajapuolella näyttää koko ajan olevan lisääntymässä. Samaan aikaan palkokasvien haasteena on kuitenkin pidetty niiden heikkoa kilpailukykyä muihin viljoihin nähden. Leg4Life-hanke selvitti, mitä Suomessa menestyvistä palkokasveista (herne, härkäpapu, lupiinit ja apilat) ajatellaan tuottajien keskuudessa.

Tuottajien näkemyksiä palkokasvituotannon potentiaalista selvitettiin sähköisellä kyselytutkimuksella, joka toteutettiin helmikuussa 2021. Vastaajajoukko (n=2085) edustaa suomalaisia maaseutuyrityksiä niiden alueellisen jakauman ja viljelijöiden iän mukaan, mutta luomuviljelijöiden osuus vastaajien joukossa oli suhteellisen suuri, peräti 20,5 %. Tämä on pitkälti seurausta siitä, että viljanviljelytilojen osuus kyselyyn vastanneista oli noin puolet.

Noin 63 % vastaajista kertoi tuottavansa vastaushetkellä palkokasveja, oli aloittamassa palkokasvituotannon tai oli kiinnostunut aloittamaan/aloittamaan uudelleen palkokasvituotannon. Kiinnostavimpina palkokasveina pidettiin hernettä, härkäpapua ja apilaa. Jakelukanavista rehuvalmistajat kiinnostivat selkeästi eniten, mutta myös elintarvikejalostajia kohtaan oli selvää kiinnostusta. Toisaalta kiinnostus palkokasvien pitemmälle jalostamiseen oli melko vähäistä.

Tuottajia eniten kiinnostavat* palkokasvit, niiden jakelukanavat ja jalostusmuodot (*tuottaa tai on kiinnostunut tuottamaan).

Palkokasvien tuotantoon liittyy useita epävarmuutta herättäviä seikkoja, joista keskimäärin eniten tuottajia askarruttivat palkokasvien viljelyvarmuus ja epävarmuus kannattavuudesta. Peräti 63 %:lla palkokasveja tuottaneista oli ollut ongelmia palkokasvituotannossa. Yleisimpinä ongelmina mainittiin muun muassa satotaso ja satotason vaihtelu, sääolosuhteet, puintiin liittyvät ongelmat, rikkakasvit ja kasvinsuojelu. Tuottajat toivatkin runsaasti esille näihin, kuin myös muun muassa markkinointiin ja jatkojalostukseen liittyviä tietotarpeita. Sopivina tiedonvälityskanavina mainittiin esimerkiksi erilaiset oppaat, kurssit sekä henkilökohtaiset neuvonannot esimerkiksi Teamsin välityksellä.

Kotimaisuuden ja paikallisen tuotannon arvostuksen lisääntyminen on yksi osa ruokajärjestelmän muutosta, joka näkyi myös tuottajien vastauksissa. Noin 77 % piti palkokasvien tuottamista tärkeänä Suomessa ja noin 65 % omassa maakunnassaan. Palkokasvituotannossa nähty potentiaali heijastui myös muun muassa tuottajien myönteisissä näkemyksissä siitä, että palkokasvien viljely olisi hyvä tapa lisätä kotimaista ruokaturvaa, palkokasvipohjaiset elintarvikkeet olisivat Suomelle hyvä vientituote, ja että palkokasvituotannosta voisi muodostua uusi tulonlähde maaseudulle.

Kotimainen palkokasvien viljely on viime vuosina kasvanut merkittävästi ja ala on muutenkin myötätuulessa. Kyselymme perusteella kotimaisen palkokasvituotannon kehittämiselle on vahva tuki ruokaketjun alkupäässä. Tuotannon pullonkaulat ja tuottajien toiveet ja tietotarpeet (kuin myös alan vahvuudet) on saatu kattavasti kartoitettua, minkä myötä alan kehittämistyö on jatkossa mahdollista yhä tarkemmin kohdennetuin toimenpitein.

Tuottajakyselyn tulosraportti julkaistaan Luken Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus -sarjassa helmikuun aikana.

Leg4Life (Legumes for Sustainable Food System and Healthy Life – Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä) -hanketta rahoittaa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN), ja se toteutetaan vuosina 2019–2025. Hankkeen osatoteuttajia ovat Helsingin yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Luonnonvarakeskus (Luke).

Kirjoittaja
Kirsi Korhonen
Luonnonvarakeskus