Ruoan arvoketjuilta ja etenkin alkutuotannolta odotetaan verrattoman paljon aikamme vihreässä siirtymässä. Alan yritysten pitäisi suojella ilmastoa ja ekosysteemejä sitomalla hiiltä, uudistaa luonnon monimuotoisuutta sekä huolehtia ruokaturvasta, taloudesta ja terveydestä. Ja tämä kaikki tulee tehdä siten, että fossiilisten panosten käyttö vähenee tuntuvasti. Ruokamurroksen suunnasta ja tarvittavista resursseista kiistellään, mutta merkittävän murroksen tarpeesta ei. Uudelle ajattelulle on selvästi tilausta.
Pirkanmaalaisen kehittämistoiminnan tekijät ovat monien tapaan tunnistaneet, että kestävän ruokamurroksen perusta elää maaperässä. Maaperän pieneliöiden monimutkainen ravintoverkko, englanniksi soilfoodweb, on vaikutuksiltaan kaikkea muuta kuin pieni. Ravintoverkon merkityksen oivaltamisen jälkeen pelkkä hienosäätö ruoan tuotannossa ei riitä. Startup-termein: maaperän ravintoverkko on ”disruptiivista” tietoa.
Keväällä 2021 Parasta Pirkanmaalta -verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa kysyimme, täytyykö maaperätieteen kehittyessä ruoantuotantoa alkaa tarkastelemaan perusteellisesti erilaisesta viitekehyksestä käsin. Ehkä kemialliset lannoitteet, maaperän säännöllinen muokkaaminen ja laajat monokulttuuriviljelmät jäävätkin lopulta vähemmistöön? Mutta mitä tulee näiden tilalle? Ja mikä on eläintuotannon rooli? Maaperän ravintoverkon lähtökohdista käsin syntyy monia kehittämispolkuja, joita parhaillaan edistetään ja testataan käytännössä useissa pirkanmaalaisissa hankkeissa.
Puutarhatuotantoa ilman ulkopuolisia tuotantopanoksia
FUSILLI-hankkeen Living Labissa Ahlmanilla pilotoidaan maaperän ravintoverkosta ammentavaa pysyvää penkkiviljelyä. Kompostipohjaisessa puutarhatuotannon menetelmässä maata ei juurikaan käännetä eikä minkäänlaisia mineraalilannoitteita tai kemiallisia kasvinsuojeluaineita käytetä. Maanparannuksessa ja lannoituksessa käytettävät kompostit ja kompostiuutteet valmistetaan kontrolloidussa prosessissa maatilan omista raaka-aineista ja kattavien mikrobiologisten analyysien tukemana.
Lopputuloksena on saavutettu heti ensimmäisellä kaudella erittäin runsas, korkealaatuinen ja terve sato. Samalla saavutetaan suljettu ravinnekierto kuin sivuvaikutuksena: Lannan tuotanto, kompostituotteiden valmistus, itse puutarhatuotanto, jatkojalostus ja tuotteiden kulutus sekä tähän liittyvä koulutus tapahtuu kokonaan muutaman hehtaarin alueella. Lue lisää penkkiviljelystä Ahlmanilla.
Kokonaisvaltaisella laidunnuksella hiilensidontaa ja kestävästi tehokasta nurmentuotantoa
Uudistava Nautakarjatalous -hankkeessa toteutetaan koulutuksia, joissa myös maaperän ravintoverkolla on tärkeä rooli. Kompostointiosaamista kehittämällä nautatilat voivat tuottaa korkealaatuisia maanparannusaineita ja vähentää ostolannoitteiden tarvetta. Mukautuvan, kokonaisvaltaisen laidunnuksen avulla nurmien veden imeytymis- ja pidättämiskykyä voi parantaa moninkertaiseksi. Samalla maan kunnon oletetaan paranevan laidunnusmenetelmää jatkettaessa; hiilensidonta lisääntyy, maan tiivistymisongelma helpottuu ja maan pieneliöstön ja ravintoverkon toiminta paranee. Menetelmää on kokeiltu Ahlmanin koulutilalla hyvin tuloksin. Mukautuvan laidunnuksen kokemuksista: Ahlmanin laitumen uudet hoitokäytännöt tehoavat näkyvästi ja Mukautuvan laidunnuksen ensimmäisiä kokemuksia Ahlmanin lypsykarjatilalta.
Oppilaitosten yhteistyöhankkeessa jaetaan tietoa myös ravintoverkosta
Vasta käynnistyneessä Tulevaisuuden Maanviljelijät -hankkeessa pitkän tähtäimen tavoitteena on edistää kestävää tuotantoa ja oppilaitosyhteistyötä sekä soveltaa kokeilukulttuuriajattelua maatalousalan oppilaitosten toiminnassa.
Pirkanmaalla Ahlmanilla toteutettavien laidunkokeiden avulla selvitetään, miten erilaiset mikrobiologisesti aktiiviset maanparannusaineet (kompostit, kompostiteet ja -uutteet) vaikuttavat laidunten viljavuuteen, rakenteeseen ja vesitalouteen. Kokeilussa siis täydennetään maaperän ravintoverkkoa ja orgaanista ainetta mineraalilannoitteiden lisäämisen sijaan.
Maaperän ravintoverkkoon keskittyvässä mallissa maaperää katsotaan elävänä järjestelmänä, joka koostuu erilaisista mikro-organismeista ja sienistä. Näistä jokainen suorittaa lukuisia tärkeitä tehtäviä ravinteiden ja veden kiertokulussa, maaperän rakenteen rakentamisessa ja kasvien kasvun tukemisessa. Levittämällä laidunmaille aerobista biologisesti aktiivista kompostia tarvittavat mikro-organismit lisääntyvät maaperässä. Samalla orgaanisen aineen pitoisuus kasvaa.
Tuoreen kokeilun tulokset saadaan hankkeen tiedonvälityskanavien avulla sujuvasti jaettua muille maatalousalan oppilaitoksille.
Viherrakentamisessa lisää luontopohjaisia ratkaisuja
Myös viherympäristöjen rakentaminen voi hyötyä maaperän ravintoverkon tuntemuksesta. Toisena painopisteenä Pirkanmaalla on lähivihreä uudehko termi, joka viittaa luontoon ja viherympäristöön erityisesti kaupunkilaisten elinympäristöissä. Lähivihreä on mittakaavaltaan ja laadultaan vaihtelevaa, esimerkiksi parvekeistutuksia ja kaupunkimetsiä. Lähivihreä on pala luontoa lähellä ihmistä, muttei aina vihreää. Lähivihreään kuuluu kotipuutarhat, palstat, siirtolapuutarhat ja hiekkaranta kaupungissa, silokallio lähiössä tai käpykate leikkipaikalla. Lähiluonto ja viherympäristö ovat lähivihreän vakiintuneempia rinnakkaistermejä.
Pirkanmaalaisia toimijoita on mukana kuuden maan European Platform for Urban Greening -hankkeessa. EPLUG-hankkeen tavoitteena on lisätä tietoa ja taitoa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, biodiversiteetistä ja ihmisten hyvinvoinnista urbaanissa elinympäristössä. Hankkeen aikana on tarkoitus rakentaa eurooppalainen yhteistyöalusta, jonka kautta maat jakavat tietämystään ja taitojaan tulevaisuuden haasteisiin vastaavasta viheralasta.
Hankeryhmä pyrkii kohti tilannetta, jossa meillä on osaavia ammattilaisia, jotka ymmärtävät lähivihreän monet arvot sekä osaavat rakentaa ja kunnossapitää lähivihreää niin, että kaupunkien asukkaat viihtyvät ja biodiversiteetti eli biologinen monimuotoisuus on elinvoimainen ja vahva.
Kuuntele myös Pirkanmaan Ruokafoorumin Podcasteja, joissa kaivaudutaan ruokamurroksen juuristoon, tehdään kuoppatestejä maatalouteen ja mutustellaan ruokaketjun ilmiöitä Pirkanmaan maaperässä. Parhaillaan puhutaan erityisesti ruokamurroksesta, alkutuotannosta ja ruokaketjun ilmiöistä Pirkanmaan näkökulmasta.
Kirjoittaja
Antti Luomala, Ahlman
Kuvat: Ahlman
