Kotikansainvälistyminen on uudehko termi asialle, joka ei ole ollenkaan uusi. Se on kansainvälistymistä, jonka takia ei tarvitse siirtyä Suomen rajojen ulkopuolelle. Se on esimerkiksi sitä, että vaihto-opiskelijan avulla lukiolaiset oppivat uusia asioita vieraasta kulttuurista.
Kotikansainvälistymisen keinoja voi hyödyntää myös suomalaisten elintarvikealan yritysten vientiponnisteluissa. Vientiin tähtäävä yritys säästää aikaa, rahaa ja ilmastoa sekä saa tarpeellista ruohonjuuritason tietoa vieraan maan olosuhteista, kun kehittää itselleen sopivan tavan kotikansainvälistyä.
– Ruoka-alalla kotikansainvälisyys voi tarkoittaa esimerkiksi ulkomaisen harjoittelijan ottamista yritykseen. Harjoittelijan avulla yritys saa lisää ymmärrystä vieraan maan kulttuurista ja markkinoista. Toinen kotikansainvälistymisen keino ovat virtuaaliopintomatkat. Eri maiden yritykset voivat tutustua toistensa toimintaan virtuaalisesti kotoa käsin, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin projektipäällikkö Päivi Pylkkänen kertoo.
Kotikansainvälistymisen hyödyntämisessä ollaan vasta alkutaipaleella. Uudet ideat ja kokeilut ovat alalle tervetulleita.
Konkreettisen tiedon tarpeisiin
Päivi Pylkkänen organisoi viime vuonna uudenlaisen yhteistyökonseptin savonlinnalaisen luonnonmarjayrityksen ja Mikkelissä toimivan Aalto-yliopiston International Business -kandiohjelman välille. Konsepti on osa Etelä-Savon ruokaklusterin ohjauspalvelujen pilotointia. Kaksi kandityön tekijää valitsi itselleen tutkimusaiheen, jonka määrittelyssä oli mukana myös yritys. Tutkimuksesta saatavan tiedon toivottiin hyödyntävän yritystä vientiponnisteluissa.
Suomalaistaustainen opiskelija selvitti kestävän kehityksen periaatteiden merkitystä erilaisten kuluttajaryhmien ostopäätöksiin Koreassa, joka oli opiskelijalle entuudestaan tuttu maa. Toinen opiskelija tutki mahdollisuuksia viedä suomalaisia terveystuotteita Vietnamiin. Tämän työn tekijä oli itsekin Vietnamista.
– Jos lähden itse Koreaan etsimään markkinoita tuotteillemme, se on tuhansien eurojen reissu ja lopputuloksena saattaa olla ei mitään. Voin myös hankkia konsultin tekemään kallista markkinatutkimusta Koreasta, mutta pelkkä tutkimus ei vielä takaa yritykselle myyntiä. Mieluummin teen yhteistyötä opiskelijan kanssa, jonka työ voi tuottaa meille konkreettista hyötyä, Arctic Natural Products -yhtiön toimitusjohtaja Heidi Gustafsson selittää.
Arctic Natural Productsin tuotteita ovat suomalaiset luonnonmarjat, sienet ja yrtit. Yritys vie tuotteistaan noin 90 prosenttia ulkomaille. Strategisesti tärkein alue ovat Aasian maat.
– Korealaisten ostokäyttäytymisen selvittäminen toi meille uutta tietoa siitä, mihin suuntaamme myynti- ja markkinointipanoksemme. Vietnam-tutkimus toi vähemmän konkreettista hyötyä. Se johtui varmaankin tekijän ja meidän välisistä kulttuurieroista, jotka tekivät yhteistyöstä hankalampaa, Gustafsson pohtii.
Oppikirjojen ulkopuolelta
– Vaikka kotikansainvälisyys ei ole ilmiönä mikään uusi asia, nyt sen tekeminen on muuttunut tietoisemmaksi ja sille on asetettu kaupallisia tavoitteita. Kotimarkkinat eivät elintarvikealalla kasva hirveästi. Siksi on järkevää katsella maan rajojen ulkopuolelle. Siinä kehyksessä ajattelen, että kotikansainvälistyminen on hyvä matalan kynnyksen mahdollisuus edistää vientiä, Pylkkänen pohtii.
– Esimerkiksi opinnäyteyhteistyön avulla pystytään välittämään niin sanottua hiljaista, oppikirjoihin koodaamatonta ymmärrystä yhteistyömaan olosuhteista, kuten siitä, minkälaiset ajatukset ohjaavat kuluttajia ostopäätöksissä, mistä hankinnat tehdään ja minkälaisille erikoistuotteille on kysyntää.
Kotikansainvälistyminen on sukua epäsuoralle viennille, joka tarkoittaa muun muassa matkailijoiden mukana lähteviä ruokatuliaisia ja makumuistoja. Lentokentillä myytävät tuotteet ovat hyvä esimerkki tästä. Kun tuote on riittävän omaperäinen ja se on hyvin brändätty, voi pienenkin tuotemäärän myynnillä tehdä hyvää tulosta.
Kirjoittaja
Tiina Makkonen
