Suomen ruoka-ala elää murroksessa, jossa globaalit trendit, ilmastonmuutos ja teknologinen kehitys muokkaavat toimintaympäristöä. Erilaiset skenaariot piirtävät kuvaa tulevaisuudesta, jossa kasvu, kestävyys ja huoltovarmuus ovat avainsanoja.
Tarkastellut skenaariot on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta julkaistu vuonna 2021 tai sen jälkeen. Näinä aikoina skenaariot vanhenevat nopeasti: koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat mullistaneet globaaleja ruokaketjuja ja huoltovarmuuden merkitystä tavoilla, joita ennen kriisejä laadituissa skenaarioissa ei välttämättä osattu ennakoida. Tämä korostaa tarvetta jatkuvalle ennakoinnille ja skenaarioiden päivittämiselle. Artikkeli esittelee lyhyesti sekä valtakunnallisia että alueellisia skenaarioita.
Valtakunnalliset skenaariot korostavat vientiä, innovaatioita ja ilmastotekoja
Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatimissa ruokasektorin kasvunäkymissä perusskenaario ennakoi alan jatkavan nykyisellä mallilla, mutta toivottu kehitys edellyttäisi rohkeita panostuksia vientiin ja ruokainnovaatioihin. Luke myös arvioi, että ruokasektori voisi kasvattaa liikevaihtoaan jopa 4,8 miljardilla eurolla vuoteen 2035 mennessä uusia arvoketjuja luomalla sekä perinteisten toimialojen myyntiä lisäämällä. Uusia arvoketjuja tässä kehityksessä ovat esimerkiksi kasviproteiinit ja solumaatalous. Perinteiset alat, kuten meijeri-, kala- ja kauratuotteet, säilyvät vahvoina, mutta kasvu vaatii yritysten ja julkisen sektorin tiivistä yhteistyötä.
Valtioneuvoston julkaisemissa kiertotalousskenaarioissa ruokajärjestelmään liittyvät toimet keskittyivät hiilensidonnan lisäämiseen, ravinteiden kierrätykseen, kasvis- ja kalapainotteiseen ruokavalioon, ruokahävikin vähentämiseen sekä muovin käytön supistamiseen pakkauksissa. Suomen biotalouden kestävän kasvun skenaariossa korostuvat digitalisaatio, automaatio ja uudet tuotteet.
Myös kuluttajien rooli näkyy ruoka-alan tulevaisuuskuvissa. Suomen kotieläintuotannon tulevaisuuskuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset -raportti hahmottelee viisi vaihtoehtoa kotieläintuotannolle. Kasvis-Suomessa tuotetaan ja kulutetaan vain kasvistuotteita, kun taas toista ääripäätä kuvaava Kotieläin-Suomi-skenaario perustuu nykytilasta kasvaneeseen kotieläintuotannon ja rehualan tarpeeseen. Tälle välille sijoittuu esimerkiksi Terveys-Suomi-skenaario, jossa lihankulutus on kaksi kolmannesta nykytasosta.
Ilmastopaneelin taustaraportissa (pdf) todetaan, että Hiilineutraali Suomi 2035 – ilmasto- ja energiapolitiikan toimien ympäristövaikutusten arviointi eli HIISI-hankkeen nykytila- ja tavoiteskenaarioissa keskeiset maatalouden päästövähennystoimet kohdistuvat maatiloille. Ilmastopaneeli esitteleekin kuluttajien mahdollisuuksia tukea hiilineutraaliuden saavuttamista omilla valinnoillaan, kuten eläinproteiinin kulutuksen vähentämisellä ja muilla ilmastoystävällisillä kulutusvalinnoilla, ruokahävikin vähentämisellä, vapaaehtoisella päästökompensoinnilla sekä kansalaisvaikuttamisella.
Siinä missä ilmastonmuutos ja huoltovarmuuskysymykset luovat aiheellisia huolia ruokajärjestelmälle, myös erilaiset biologiset ja kemialliset elintarvikevaarat sekä ravitsemukselliset haasteet pysyvät riskitekijöinä, ellei valvontaa ja kulutustottumuksia uudisteta. Valtioneuvoston kanslian julkaisema riskinarviointi listaa biologisia ja kemiallisia elintarvikevaaroja sekä ravitsemuksen kipupisteitä ja esittää niihin konkreettisia keinoja, kuten valvonnan kohdentamista, verotuksen ohjausta ja Sydänmerkki-aterioiden tarjoamista.
Esimerkkejä alueellisista skenaarioista
Myös alueellisissa skenaarioissa korostuvat yhteiset teemat: huoltovarmuus, ilmastonmuutoksen vaikutukset, teknologinen murros sekä asukasmäärien muutokset. Etelä-Pohjanmaalla korostuvat viennin ja lisäarvon mahdollisuudet, mutta myös riskit, jos tuotanto yksipuolistuu. Lapissa ja Kainuussa skenaariot vaihtelevat teknologiaoptimismista sopeutumisen pakkoon. Puhtaan veden ja luonnonvarojen strateginen arvo nousee, mutta leudot talvet ja sään ääri-ilmiöt haastavat perinteisiä elinkeinoja, kuten porotaloutta. Samalla bioreaktoriruoka ja arktinen tutkimus- ja kehitystoiminta voivat luoda uutta kasvua.
Satakunnassa (pdf) ja Varsinais-Suomessa (pdf) vastuullinen tuotanto nähdään kilpailuvalttina, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamat katovuodet ja ravinnekuormituksen hallinta tuovat paineita. Myönteisemmissä skenaarioissa Satakunnassa korostuu esimerkiksi omavaraisuuskulttuuri ja kaupunkiviljely, kun taas Varsinais-Suomi profiloituu kasviproteiinien ja marjatuotannon osaamiskeskittymänä.
Huoltovarmuuden ja maaseudun elpymisen merkitys nousee esille muun muassa Pirkanmaan ja Keski-Suomen skenaarioissa. Ilmastopakolaisuus ja väestönkasvu voi tuoda uutta työvoimaa maaseudulle, ja äärimmäiset olosuhteet paitsi haastavat maaseutua, myös luovat pohjaa uusille innovaatioille. Myös Kymenlaakson skenaarioissa korostetaan huoltovarmuutta sekä tuodaan esille mahdollisuus, jossa muutokset EU:ssa voivat vaikuttaa merkittävästi elintarvikeklusterin rahoitukseen.
Pohjois-Pohjanmaa hahmottaa tulevaisuuden, jossa tekoäly ja automaatio voivat nostaa tuottavuutta ja mahdollistaa esimerkiksi laboratoriossa kasvatettuja proteiineja, mutta globaalin epävakauden skenaariot muistuttavat, että paikallisen ruoantuotannon merkitys kasvaa kriisien keskellä. Uudenmaan (pdf) skenaarioissa puolestaan vihreä siirtymä, kiertotalous ja paikallisuus vahvistuvat, mikäli fossiilisten polttoaineiden käyttö loppuu ja kauppa keskittyy lähialueille.
Yhteistä kaikille esimerkeille on epävarmuus: myönteisimmät skenaariot esittävät alueiden kukoistusta uusien innovaatioiden keskellä, kun taas epätoivotut tulevaisuuskuvat esittävät mahdollisuuden alueiden totaaliseen autioitumiseen. Skenaariot siis osoittavat, että alueiden on varauduttava sekä kasvuun että kriiseihin ja tehtävä valintoja, jotka tukevat kestävyyttä ja huoltovarmuutta.
Kirjoittaja
Suvi-Tuuli Laaksonen
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
