Suomalaisen ruoan viennissä on mittava, vielä vajaakäytössä oleva potentiaali. Mutta miten saisimme pohjoisen puhtaat maut ja ainutlaatuiset tuotteet erottumaan maailmalla? Huippukokki Henri Alénin mukaan ratkaisu löytyy brändistä, brändistä ja brändistä.
Monilla kansainvälisillä elintarvikekaupan toimijoilla, saati kuluttajilla, ei ole harmainta aavistustakaan, mitä suomalainen ruoka on tai miksi se olisi parempaa kuin joku muu.
– Olemme tuntemattomia maailmalla. Ensin pitää kertoa, mistä tullaan ja miksi meidän tarina on kiinnostava. Vasta sen jälkeen voidaan puhua tuotteesta. Ja tuotteen on oltava oikeasti hyvä. Mutta tämäkään ei riitä, jos tuote ei näytä hyvältä, ravintoloitsija Henri Alén sanoo.
Alén oli pääpuhujana elintarvikealan vientiyritysten yhteistoiminnan kehittämishankkeen VIKE:n tilaisuudessa Seinäjoella marraskuun alussa.
Laatu yksin ei riitä
Suomalaisessa ruokatuotannossa on lukemattomia vahvuuksia: puhtaat raaka-aineet, eettiset työehdot, luonnonmukaisuus, kestävä ja eettinen tuotanto. Yksinään nämä ominaisuudet eivät myy.
– Rehellisesti sanottuna: suomalaiset elintarvikepakkaukset on monesti kotikutoisen näköisiä, kun niitä vertaa kansainvälisiin tuotemerkkeihin. Jos halutaan premium-tuotteesta premium-hintaa, tuotteen on myös näytettävä siltä, Alén sanoo.
Tuotteiden brändäys on useimmiten jäänyt puolitiehen. Suomalaisen ruoan suurimpia esteitä viennissä on Alénin mukaan juuri tuotteen brändäys ja esillepano. Ei siis niinkään itse sisältö.
Eikä pelkällä laadulla pääse pitkälle, jos ei osata herättää ostajan kiinnostusta. Ja kiinnostus herätetään houkuttelevalla pakkauksella. Kärjistäen jopa sellaisella, jonka ostaja saattaa haluaa itselleen, vaikka pakkauksen sisältö ei edes kiinnostaisi!
Emme voi kilpailla volyymilla – keskitytään arvoon
– Etenkin tarinallistamisella voidaan nostaa suomalainen tuote tasolle, joka oikeuttaa korkeamman hinnan ja lisäarvotuotteiden viennin. Onnistuneita esimerkkejä premium-tason brändäyksestä kyllä Suomestakin löytyy, mutta vielä liian vähän, Alén herättelee.
Toisin kuin Tanska, joka on määrätietoisesti brändännyt ruokakulttuurinsa matkailun vetonaulaksi, Suomi ei ole tehnyt samaa liikkeellelähtöä. Myös Irlannissa on osattu puhaltaa yhdessä samaan hiileen ja nostaa elintarvikevienti framille.
– Meillä olisi ihan yhtä hieno tarina tai jopa parempikin kuin vaikka Tanskalla. Mutta me ei kerrota sitä kenellekään. Jos vaikka ravintolassa tarjoillaan maailman parasta voita, kukaan ei tiedä sen olevan suomalaista, Alén kannustaa ja jatkaa:
– Brändistä pitää olla tohkeissaan ja puhua ruoasta tunteella. Meidän pitää antaa ihmisille mahdollisuus rakastua Suomeen ruokamaana. Tätä innostusta näin Seinäjoen VIKE-tilaisuuden keskusteluissa. Siitä tuli tosi hyvä fiilis.
Tarvitsemme rohkeutta ja kunnianhimoa
Henri Alénin mukaan suomalaisen ruokaviennin tulevaisuus ei lepää pelkästään tuotteiden tai pakkausten varassa vaan siinä, uskallammeko lähteä kunnianhimoisesti viemään yhteistä visiota eteenpäin. Maakuvatyöhön täytyy saada mukaan koko ruokaketju alkutuotannosta elintarvikevalmistajiin.
Suomalaisen ruoan maakuvan tulisi saada voimansa ruoan alkulähteiltä saakka, vastuullisesti viljellystä maasta, puhtaista vesistä ja ilmasta sekä ympäristöä kunnioittaen harjoitetusta kotieläintuotannosta. Siitä syntyy suomalaisen ruoan viesti.
Meidän ei tarvitse yrittää olla jotain muuta kuin me olemme. Olemme jo lähtökohdiltamme ainutlaatuisia ja erottuvia maailmalla. Muodostetaan siitä kaupallinen viesti.
– Meidän pitää haluta näyttää maailmalle närhen munat – hyvässä mielessä. Vientimarkkinat eivät odota. Nyt on aika koota tarina, paketoida se houkuttelevasti ja astua esiin pokkana, ylpeydellä ja yhdessä, Henri Alén sanoo.
Vientiyritysten yhteistoiminnan kehittämishanke VIKE kokoaa elintarvikevalmistajat ja yhteistyökumppanit yhteen vaihtamaan ajatuksia viennistä. Hanke järjestää kuusi tapaamista 1.9.2024 – 31.3.2026. Toimintaa rahoittavat maa- ja metsätalousministeriö ja Suomen elintarvikevientiyhdistys SUVI ry. Lue lisää www.vike.fi.
Kirjoittaja
Leena Filpus
Kubo Oy
