Ruokatiedon järjestämässä sidosryhmien aamiaistilaisuudessa asiantuntijat keskustelivat siitä, miksi kotimainen ruoantuotanto on kriittinen muuttuvassa maailmassa ja millaisia vaikutuksia ruoantuotannolla on luonnon monimuotoisuuteen.
Suomalaisen ruoan kestävyystekijät
Väitöskirjatutkija Aino Tarkkio ja erikoistutkija Saska Tuomasjukka Turun yliopiston Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskuksesta avasivat suomalaisen ruoan vahvuuksia ja haasteita. Tuomasjukka muistutti, että mikään ruoka ei ole täysin haitatonta ympäristölle, mutta suomalainen ruoka voi olla muuttuvassa maailmassa yksi kestävimmistä vaihtoehdoista.
Ilmastonmuutos heikentää Keski-Euroopan tuotantoa esimerkiksi kuivuuden ja sään ääri-ilmiöiden vuoksi, mikä voi parantaa Suomen asemaa ruokamarkkinoilla. Konkreettinen esimerkki on mustaherukka: aiemmin suomalainen marja oli noin 50 % kalliimpaa kuin keskieurooppalainen, mutta viime vuosina hintaero on kaventunut ja jopa kääntynyt Suomen eduksi. Tämä osoittaa, että raaka-aineiden hinnat voivat vaihdella nopeasti ja kotimaisella tuotannolla voi olla yllättävää kilpailukykyä.
Resilienssi on ruokajärjestelmän elinehto
Resilienssi tarkoittaa järjestelmän kykyä selviytyä häiriöistä ja jatkaa toimintaansa. Kun tuotanto on lähellä, meillä on enemmän päätösvaltaa siihen, mitä ruokaa tuotetaan ja miten.
Tuomasjukka kysyi tilaisuuden osallistujilta, mikä on suomalaisen ruokajärjestelmän tärkein tehtävä. Vastaus on yksinkertainen: ruokkia suomalaiset. Vasta sen jälkeen tulevat esimerkiksi ruoan maun merkitys ja työllisyysvaikutukset. Kun kriisit lisääntyvät, kotimainen tuotanto ja jalostus ovat avainasemassa. Samalla on pohdittava, millaista vientiä kannattaa jatkaa – eli mitä tuotteita tarvitsemme itse ja mistä voimme luopua.
Kohtuullistaminen on välttämätöntä
Tuomasjukka painotti, että länsimaisten kulutustottumusten asettama standardi ei ole kestävällä tasolla. Esimerkiksi maitotuotteiden ja prosessoidun lihan liiallinen käyttö kuormittaa sekä terveyttä että ympäristöä. Britanniassa on jo ehdotettu varoitusmerkkejä leikkelepakkauksiin samaan tapaan kuin tupakka-askeihin.
Proteiinibuumi tuo omat haasteensa, sillä eläinproteiinin tuotanto vaatii paljon viljelyalaa. Lisäksi on tärkeää miettiä, missä muodossa kestävästi tuotetut proteiinit maistuvat kuluttajille. Parasta on tehdä ruoka mahdollisimman yksinkertaiseksi, sillä voimakas prosessointi heikentää tuotteiden ravitsemuksellisia etuja.
Luontokato ja planetaariset rajat
Aino Tarkkio muistutti hätkähdyttävästä faktasta: jos kaikki maailman nisäkkäät laitetaan vaa’alle, 60 % on tuotantoeläimiä, 36 % ihmisiä ja vain 4 % villieläimiä, joista puolet merinisäkkäitä. Tämä kertoo, kuinka voimakkaasti ihmisen toiminta on muuttanut luonnon tasapainoa.
Luontokato kiihtyy ja ruokajärjestelmä on sen suurin aiheuttaja maailmanlaajuisesti tarkasteltuna. Yhdeksästä planetaarisesta rajasta – eli maapallon kestävyyden kannalta kriittisten prosessien raja-arvoista – kuusi on jo ylitetty. Näihin kuuluvat muun muassa maankäytön muutos, ilmastonmuutos ja ravinteiden kierto, ja ylitetyistä rajoista neljässä ruuantuotanto on pääsyynä. Suomessa vaikutukset näkyvät vähemmän kuin tropiikissa, mutta kulutuksemme kohdistuu ulkomaille: on arvioitu, että jopa 90 % suomalaisen ruokavalion ympäristövaikutuksista syntyy muualla kuin Suomessa.
Luontojalanjälki paljastaa kestävät valinnat
Luontojalanjälki mittaa tuotteen vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen. Tarkkio esitteli tutkimustuloksia erilaisten ruokien luontojalanjäljistä.
Suomalainen peruna, kaura ja pasta ovat luontojäljeltään kevyitä vaihtoehtoja verrattuna italialaiseen riisiin. Proteiineista esimerkiksi suomalainen järvikala ja kestävästi kalastettu seiti Koillis-Atlantilta ovat kestäviä valintoja, samoin linssit, härkäpapu, herne ja eurooppalainen tofu. Sen sijaan punainen liha ja kookosöljy kuormittavat luontoa merkittävästi. Myös kahvilla on suuri luontojalanjälki, sillä kahvi tulee biodiversiteetiltään herkiltä alueilta.
Ruokatieto tarjosi tilaisuuden osallistujille makealupiinin siemenistä uutettua vaihtoehtoa kahville, joka oli konkreettinen esimerkki siitä, miten vaihtoehtoisia ratkaisuja voidaan tuoda arkeen. Ruokajärjestelmän palauttaminen kestävämmälle polulle vaatiikin sekä uusia ratkaisuja että katsetta menneisiin vuosikymmeniin, jolloin luontokatoa aiheuttavien tuotteiden kulutus oli kestävämmällä tasolla.
Lue lisää:
Ruoka ja biodiversiteetti – joukkoruokailun haasteita ratkomassa
Valitse vastuullisemmin
Turun yliopisto, Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskus
BIODIFUL-tutkimushankkeen verkkosivut
Kirjoittaja
Suvi-Tuuli Laaksonen
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
