Tuoreen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tekemän selvityksen mukaan julkisista elintarvikehankinnoista noin 15 % kohdistui hankintayksiköiden omaan maakuntaan, mikä tarkoittaa yli 50 miljoonan euron verran elintarvikehankintoja omista maakunnista.
Muualle Suomeen suuntautui noin 65 % elintarvikehankintojen arvosta, joten kotimaisuusaste oli koko Suomen tasolla noin 80 %. Ulkomaisten tuotteiden osuus oli noin 20 %. Luomun osuus oli noin 4 % elintarvikehankintojen arvosta.
Tuoteryhmittäin tarkasteltuna suurin oman maakunnan osuus oli leipomotuotteissa. Kotimaisuusaste oli lähellä 100 % lihassa ja maitotuotteissa, mutta kalatuotteissa jopa 60 % oli ulkomaisia.
Merkittävimpiä julkiskeittiöihin hankittuja luomutuotteita olivat maito, hiutaleet ja jauhot.
Lähiruoan käytössä isoja eroja
Maakunnittain tarkasteltuna korkein omassa maakunnassa tuotetun ruoan eli lähiruoan osuus oli Etelä-Pohjanmaalla, noin 35 %. Kainuussa, Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja Pirkanmaalla lähiruokaosuus jäi alle 10 %. Yksiköittäin lähiruoan käytön osuudet vaihtelivat 0–70 % välillä.
Suurimmat luomutuotteiden osuudet puolestaan olivat Ahvenanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla, noin 12 % ja 11 %. Alhaisin luomuosuus löytyi Etelä-Karjalasta, missä luomuruoan osuus oli noin 1 %. Luomuruoan käytön osuudet vaihtelivat yksiköittäin 0–60 % välillä.
Kotimaisuusasteen osalta alueelliset erot olivat maltillisempia. Maakunnittain tarkasteltuna kotimaisuusaste oli alhaisimmillaan noin 75 % ja korkeimmillaan noin 93 %.
Käytön haasteet ja mahdollisuudet
Lähiruoan käytön merkittävimmiksi esteiksi arvioitiin yritysten tavarantoimituskyky, tarjousten puute ja tuotteiden soveltuvuus suurkeittiöihin. Luomuruoan osalta merkittävimmiksi esteiksi mainittiin luomutuotteiden hinta, käytettävissä olevat määrärahat ja pakkausten soveltuvuus suurkeittiöiden tarpeisiin.
Lähiruoan ja kotimaisen luomuruoan käytön uskottiin säilyvän suunnilleen nykyisellä tasolla vuoteen 2030 mennessä. Niiden käyttöä vauhdittamaan ehdotettiin etenkin suorahankintoja sekä strategiakirjauksia.
Vuoteen 2030 mennessä suurinta kasvua arvioitiin tapahtuvan kasviproteiinin käyttöön. Toisaalta etenkin osaavan työvoiman saatavuuden arvioitiin vähenevän.
Seurantaa vahvistamalla strategisesti kestävämpiä hankintoja
Selvityksen tulokset paljastivat, että julkiset hankkijat eivät välttämättä kovin tarkasti tiedä, mistä hankittavat elintarvikkeet tulevat. Tämä herättää kysymyksen siitä, miten lähi- tai luomuruoan käytön muutosta voidaan seurata, jos tietoa alkuperästä tai käytöstä ei ole olemassa.
Tarvittaisiin siis systemaattisempaa seurantaa hankintayksiköiden tasolla. Seurannan kehittämistä tukemaan tarvittaneen valtakunnallista yhteistyötä hallinnon, hankkijoiden, tukkujen ja yritysten välillä.
Kansallisissa tavoitteissa kannustetaan julkista sektoria kiinnittämään huomioita sekä kotimaisten raaka-aineiden hankintaan että lähi- ja luomuruoan osuuden lisäämiseen. Julkisissa elintarvikehankinnoissa on kyse sadoista miljoonista euroista. Hankintapäätöksillä ratkaistaan se, miten nämä eurot kulutetaan. Tämän takia myös asian seuranta on tärkeää.
Taustatiedot
Tiedot perustuvat Ruralia-instituutin toteuttaman, julkisista elintarvikehankinnoista vastaaville yksiköille kohdistetun valtakunnallisen kyselyn tuloksiin. Kyselyllä kerättiin tietoa muun muassa julkiskeittiöiden lähi- ja luomuruoan käytöstä ja käytön esteistä sekä tulevaisuuden näkymistä. Kyselyyn saatiin 113 vastausta eri puolilta Suomea. Vastaukset kattoivat suuren osan maamme julkisista elintarvikehankinnoista. Vastaavanlainen kysely on toteutettu aikaisemmin vuosina 2013 ja 2019.
Selvitys toteutettiin osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Lähiruoan käytön kehittyminen julkisissa ammattikeittiöissä ja sen aluetaloudelliset vaikutukset -hanketta.
Kirjoittajat
Leena Viitaharju
Susanna Kujala
Outi Hakala
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
